—O-hoh…! Ei tohtisi, väitti Esa, mutta toinen tenäsi:
—Jos olisi meidän Mustinkaan kokoinen, niin tohtisi se tulla.
—Eipään… Jos oikein suuren seipään ottaisi, niin ei tohtisi, ylvästyi
Esa. Mutta toinenkin, muistaen äitinsä puheet Immosen härästä, väitti:
—Mutta jos olisi Immosen vihaisen härän kokoinen, niin silloin se jo tohtisi!
—Vaikka olisi miten iso, kasvoi Esan ylpeys. Hän heilautti läkkikannuansa, jonka sisässä kalisi pieni läkkituoppi, ja kehasi:
—Vaikka olisi Immosen härän kokoinen, niin minä kun tuolla kannulla noin oikein vetäisin päähän, niin ei tohtisi tulla vaikka mikä!
Mutta miten ollakaan, keskustelu olikin johtanut Oton mietteet Immosen härkään. Oitis kysyi hän:
—Oletko sinä nähnyt Immosen härän?
—Olen… Etkös sinä ole nähnyt?
—En… Onko se hyvin iso?