—On… Se on niin iso, jotta se oikein pelottaa, kehui Esa. Otto sai jo aavistuksen härän koosta ja innostui kysymään:
—Möyryääkö se kovasti?
—Möyryää!
—Hyvinkö kovasti?
—Hyvin, heilautti taas Esa purkkiansa ja toinen tiedusti:
—Mitenkä se möyryää?
—Näin.
Ja Esa laskeutui nelinkontin ryömimään ja möyrysi, matkien härän mylvimistä. Oton mielikuvituksessa suureni härkä yhä ja hän huudahti suuremmoisesti innostuneena:
—Voi … voi!
—Am-muu! lopetti Esa näytöksensä, nousi ylös ja otti hinkkinsä. Silloin
Otto ehdotti: