—Pannaan palikoita ja kiviä … ja kaikkea, keksi Vesa.
Ja oitis oli pyttylaivasto pikkulaineilla kiikkumassa selkävesille. Missä oli palikka sotamiehenä, missä pikku kivi tykkinä ja käpy päällikkönä. Joku pytty oli vielä jälellä. Talon kissa hääri pyttyjen luona, luullen saavansa maitoa.
—Pannaan viime pyttyyn kissa kuninkaaksi, hoksasi Vesa.
—Pannaan!
—Kis … kis!
—Nau-uu! käyristeli kissa vastaukseksi ja hieroi pyytäjän säärtä.
—Pane nyt tuohon! varasi jo Juntus alustaja oitis seilasi kissa pytyssä, tavottaen päälaivastoansa häntä kohona ja naukuen rantaa kohti. Pojilla oli hauskaa.
Mutta silloin kuului rappusilta emännän kovaääninen siunailu:
—Pahahenki vieköön…! Kun ne yölliset riivatut ovat mättäneet maitopytyt lampiin…! Miehet…! Miehet hoi! hän huusi.—Tulkaa antamaan niille hylyille aika sauna!
—Voi, voi! pääsi poikaparvelta, kun se syöksyi hurjaan pakoon ja pelastui ehein nahoin. Mutta pyttylaivasto hajaantui lammin selkävesille. Kissa naukui ja pyttyjä kokoamaan kiirehtivä veneväki sadatteli öisiä vieraita.