Masentuneena, yönuttuun puettuna hän käveli edestakaisin ja lisäsi:
—Nikodemus toki saatiin tähän suonta lyömään, jotta ei halvaus tulisi… Täytyi turvautua jo siihenkin vanhaan konstiin!
—Tjaa!
Ja taas vaiettiin. Lukkari hankasi nenänsä alusta nenäliinatukulla ja pani nuuskaa talon rasiasta. Isäntä jatkoi miettivää kävelyänsä äänetönnä kunnes huusi pois lähtevälle Nikodemukselle akkunasta:
—Nikodemus…! Joko sinä sait palkkasi?
—Joo, herra vallesmanni!
—Kuule … kuule…! Joko se Nikodemus menee? tuli lukkarille kiire.
Hän riensi akkunaan, pani silmälasit päähänsä ja huusi:
—Nikodemus… Kuule Nikodemus!
Nikodemus pani lasit juhlallisesti nenällensä, keikisti päänsä ja vastasi sitten:
—Joo, herra lukkari.