Isä oli ottanut peilin, tarkasteli suutansa kita auki, koristi sitte kurkkuansa kolme toinen toistaan kovempaa kertaa, kävi sylkäsemässä ja kielsi sitten:
"Se on niin siivoton ukko, koko se Ikonen."
Minä hermostuin siitä ja äsähdin:
"Mitä te, isä, tuolla tavalla ihmisistä puhutte!"
"Tuo kurkku pakana, kun ei selviä!" koristeli isä taas. Minä ärryin jo ja äsysin ikään kuin itsekseni:
"Ikäänkuin nyt ihmisillä olisi ero… Ja ikäänkuin Ikonen ei maksaisi isälle palkkaa niin kuin muutkin", pistin minä lopuksi ilkeästi.
Isä ei viitsinyt ruveta riitelemään. Saatuansa kurkkunsa lopullisesti selväksi, otti hän piippunsa ja lupasi äidille:
"No kutsu minusta nähden! Mutta kutsu sitte myös se tukkipotrossikka Halinen, niin puhuu sen Ikosen kanssa metsäkaupoista, jotta se ei muita häiritse!"
Iloisena, nenä pystyssä lähdin minä nyt huoneesta. Isä sytytti pitkävartisen piippunsa ja puheli laiskasti, minua tarkottaen:
"Onkohan tuo missä jo siihen Ikosen poikaan ihastunut kun se sitä joukkoa jo tänne koettaa raahata."