"On niitä nyt parempiakin nähty!" lisäsin minä vielä ynseästi, peittääkseni tunteeni. Mutta hän vain jatkoi:
"Minä pidän hänestä… Hän on niin kiltti ja niin suuri idealisti … niin suuri idealisti että sinä et, Maiju, usko!"
Olin harmista haleta. Hän olisi vieläkin puhunut, mutta nyt minä jo ehätin halveksivasti:
"Mhyh!… Semmoista vanhoillisuutta!" Taas aikoi Elli jotain sanoa, mutta ei ehtinyt saada suun vuoroa kun minä kiirehdin, ilmottaen jyrkästi, nenääni nostaen:
"Idealismi on nyt jo voitettu kanta… Kaikki suuret ja modernit ihmiset ovat nyt jo realisteja!"
Mutta ei Elli vieläkään älynnyt, että minä en häntä sietänyt. Hän alkoi taas puhua Petteristä, kehuen:
"Hän on jo lyseossa ollessaan ollut niin hyväpäinen, niin etevä ja varakas, jotta kaikki opettajat ovat hänestä pitäneet."
Nyt loppui jo minun kärsivällisyyteni. Hermostuneena huusin minä hänestä irti päästäkseni, äidille:
"Äiti hoi!… Eikö se äiti nyt tiedä, jotta täällä on vieraita!… Kun nyt ei kahviakaan tarjoa!"
Ja se auttoi. Äiti kutsui Ellin kahville ja minä pääsin hänestä.