"Niin … kuinka olette nyt viettänyt kesäänne, neiti Lassila?"
"Oikein hyvin", koetin olla miltei veitikka, vaikka Ratinen minua kiusasi. Petterin isä oli katsellut Oskarin puuhia, lähestyi nyt ja selitti:
"Kun olisi sankaniekat silmälasit, niinkuin minulla ja ämmällä on kotona niin ne kestäisivät päässä!"
Petteriä huvitti isänsä neuvo. Suu auki hymyili hän avomielisesti. Isä kysyi:
"Paljonko tuommoiset kultakakkulat vielä maksavat?"
"Tjaa… Mitä se oli kuusikymmentä markkaa", vastaili Ratinen herrasmiehen eleillä, sanoja tapaillen. Toinen lisäsi:
"Minä maksoin laseista markka viisikymmentä penniä ja niillä näkee pirun hyvästi … vaikka hienonkin kirja-präntin!"
Löyhyttelin sitä kuullessani nenäliinalla kasvojani. Ukko Ikonen koristi kurkkunsa ja kumartui sylkäsemään sohvan taakse ja arveli:
"Olisihan ne tälle meidänkin pojalle jo ostettava tuommoiset kakkulat, mutta tokko he kestänevät kun tälläkin on niin matala se nenänselkä!"
* * * * *