En tiedä mihin suuntaan keskustelu olisi jatkunut jos ei äiti olisi sitä keskeyttänyt. Hän helisteli nimipäivämaljojansa salin toisella puolella ja huomautti äkkiä:
"Missäs se on nuori herra Ikonen!"
"Täällä, äiti", ehätin minä, ja oitis toi tarjoilija Petterillekin lasin. Äiti tulla leiletteli silloin salin halki meitä kohti, lasi jo koholla kädessä ja kilisti Petterin kanssa, pyyhkäsi sitte vasemman käden kämmenselällä hikistä otsaansa ja lausui ennen ryyppäämistään:
"Onneksenne Teillekin, herra Ikonen!"
Petteri kumarsi niin kankeasti, että oikeastaan näytti menneen koukkuun ja hymyili entistä avosuisemmin ja pystynenäisemmin. Vilkasin häneen varkain. Ukko Ikonen alkoi selitellä äidille:
"Tää meidän poika aikookin ruveta tuomariksi lukemaan…"
"Jassoo!" sievistelihe äiti ja kysyi:
"No kuinka herrasväki Ikonen nyt viihtyy siellä Peijonniemessä."
"Ka mikäpäs siellä on viihtyessä!… Pellot kasvavat että ökisee ja nurmiheinän kasvukin on kohtalainen!" selitti ukko, imasi savut ja kysyi vuorostaan:
"Joko tällä rouvalla on nyt miten paljon ikää?"