"Pidättekö, neiti Lassila, kalastuksesta?" "Pidän!" valehdella heläytin minä avoimesti, nopeasti, häntä miellyttääkseni ja Petteri ilmoitti:
"Pidän minäkin. Minä pidän kaikesta mikä vain on luontoa."
"Niin … tehän olette suuri luonnon harrastaja!" lähenin minä häntä taas. Petteri siitä jo innostui ja kysyi:
"Kummasta kalastuksesta te enemmän pidätte: verkkopyynnistä, vaiko selkärihmakalastuksesta?"
"Selkärihma", heläytin minä umpimähkään, mutta varmasti ja häikäilemättä, silmät suurina, avoimina ja Petteri alkoi jo kehua:
"Selkärihmalla minäkin kalastan enimmäkseen."
Ja hän kertoi minulle kalastuksistansa ja harrastuksistansa ja me olimme onnellisia. Kertomuksensa hän lopetti ilmoittamalla:
"Siinä Nenosen lammissa, kun onkin oikein mustia kyrmyniskoja ahvenia, niin ne sitten vasta ovat hakkia syötille! Ei tarvitse muuta kuin viskaa vain veteen koukun, jossa on täky niin paikalla ne tarraavat siihen. Neidin pitäisi tulla kerran sinne kalastamaan."
"Ai, miten hauskaa!… Kun saisi ihminen kerran oikein … oikein rauhassa harrastaa kalastusta … ja kaikkea … kaikkea, mikä vain on hyvää ja kaunista!" tekeydyin minä jo aivan kademieliseksi.
* * * * *