Ja hän alkoi taipua. Ensin hän tietysti ehdotteli, että pidettäisi heinäntekotalkoot niin niistä olisi samalla hyötyäkin. Mutta Petteri vastusti sitä, sanoi etten minä pidä niittämisestä, enkä haravoimisesta ja silloin taipui jo isä, nykäsi hevosen juoksuun ja ilmotti:
"No laita sitte se retkesi… Tottapahan joku ahvenkin sattuu samalla koukkuun tarttumaan."
* * * * *
Väliltä tästä nyt oikeastaan jää pois yhtä ja toista, mutta kun se on vähemmän tärkeää, niin olkoon kertomatta. Jo tästä kertomuksesta muutenkin yksi kirja venyy. Hyppään siis suorastaan kalastusretkeen.
Vihdoinkin valkeni se ikävöity päivä. Ikosen renki tuli sanotulle retkelle kutsumaan. Isäni ajoi partaansa, paitahihasillansa, leuka saippuassa. Äiti tulla pyörittäytyi silloin huoneeseen ja sanoi:
"Se Ikosen renki on keittiössä… Kalastusretkelle on kutsumassa."
Minä olin ilon vallassa. Isä avasi silmiänsä hieman suuremmiksi, katsoen äitiin, mutta ei keskeyttänyt työtään. Minua se pisteli. Äiti odotti ja tiedusti:
"Mitä minä sille sanon?"
Isä vain kaaputteli leukaansa, alahuuli hammasten välissä.
"Isä!… Ettekö te nyt jo kuule!" äsähdin minä jo silloin.