"Eihän näistä tään vertaisista mitä soppaa tule näin isolle joukolle…
Ota Anni sieltä pehkosta se lihavasu ja keittää järkiään lihasopan!"
Isäkin oli siitä hyvillään sillä hän oli jo monesti kaivannut verestä lihaa.
* * * * *
Sopan kiehumisaikana halusi Petteri saada minut johonkin kävelylle, voidaksensa nauttia seurastani ja valloittaa minua. Mutta hän ujosteli, eikä löytänyt sopivaa ehdotusta. Vetäännyin silloin joukosta hieman loitomma, toivoen hänen älyävän tulla sinne. Hän oivalsikin, tuli ja kysyi:
"Onko neiti koskaan käynyt tämän Kytkytmäen kukkulalla?"
"En."
"Sieltä on hyvin kaunis näköala: Näkyy Petravaara, Kivenvaara ja koko Lempaan puoli", kehitti Petteri sinne lähtöä. Olisin ollut hölmö, jos en olisi nyt älynnyt käyttää asiaa hyväkseni. Petteriä auttaakseni pahottelin minä sen vuoksi, katuvalla äänellä, valitellen:
"Mikä vahinko, etten minä ole nähnyt!"
Niin kiertelimme me kauvan. Kun Petteri yhä ujosteli pyytää minua sinne, täytyi minun tarttua asiaan suoraan ja minä sanoinkin ilman mitään turhia kiertelyjä:
"Eikö mennä katsomaan, herra Ikonen."