"No sitte pitäisikin aina veisata paljaita alaääniä!" tarttui nyt kauppias Kotonen. Syntyi asian johdosta keskustelu. Ikonen silloin huomautti:
"Kysyisittepäs tältä meidän Petteriltä, se tietäisi selittää… Sillä oli lyseossa ollessaan laulussa hyvä numero… Petteri!… Tuleppas selitä tämä asia!" huusi hän lopuksi Petterille. Tämä erosi nyt Ellistä ja kysyi:
"Mikä?"
"Niin kun tämä Kotonen sanoo, jotta pitäisi kirkossa veisatessa aina laulaa paljaita alaääniä… Niin jotta kävisikö se laatuun?" selitti ukko Ikonen.
"Eihän se miten kävisi… Siinä menisi virsi sekaisin", hölmistyi
Petteri moisesta asiasta. Lukkari yhtyi häneen ja lisäsi:
"Juu … juu … juu … juu! Siitä menisivät kaikki nuotit sekaisin, jos paljaita alaääniä laulaisi, eikä seurakunta enää tuntisi säveltä."
Kotonen oli sekaisin. Puhuttiin edelleen. Lukkari selitti:
"Nuotissa ja virressä pitää olla aina järjestys… Ylä- ja alaäänet jos eivät ole paikallansa, niin virsi menee pilalle."
Kotonen oli ymmällä. Hän koki toki vielä pitää puoliansa, väittäen uhkamielisenä:
"En minä usko, jotta se siitä sotkeutuisi tässä Tohmajärven kirkossa… Kun häntä sitä virren paholaista oikein kurkun täydeltä lukkari veteleisi, niin jotta akkojen korvat menisivät lumpeen, niin ei siitä saisi selvää ylä- vaiko alaääniä siinä on… Kunhan on vain ääntä."