Mutta Petteri oli huomannut poistumiseni, sillä hän piti minua silmällä.
Nyt hän tuli luokseni, istahti viereeni ja kysyi:
"Minkä tähden neiti Lassila on täällä?"
"Muuten vain!" venyttelin minä, koettaen herättää hänessä säälin ja osanoton tunteita. Hän jatkoi:
"Eikös teille tule kylmä?… Näin tanssin välillä, kun on hionnut, voi vilustuminen olla vaarallinen."
En vastannut. Vilvoittelin vain kasvojani nenäliinalla ja huokasin, kuin itsekseni. Petteri, joka istui jalat hajalla, käänsi kenkiensä käret yhteen ja koputteli niitä hiljaa vastatusten, tarkasti niiden muodostamaa kulmaa ja puhui muun puutteessa:
"Herra Ratinen voi kääntää varpaansa niin yhteen, että jalkaterät muodostavat oikokulman…"
Hän pysähtyi, yritti taivuttaa kulmaa suuremmaksi ja lisäsi:
"Minäkin olen sitä harjoitellut, mutta en saa paljon yli suoran kulman."
Minä tietysti en siitä asiasta välittänyt mitään, vaan haudoin omaani. Huokasin taas raskaasti. Petteri oli nyt saanut jalkateristänsä, niiden taivutuksesta, puheenaiheen päästä kiinni ja kysyi:
"Pidättekö yleensä urheilusta?"