"Eikös se Ratisen poika ole ryyppymies?"
"Ka kukapas täällä Tohmajärvellä ei juo", myönsi Kotonen, vahvistaen:
"Eihän täällä ihan juomatonta miestä taida olla muita kuin miten lie se
Kiteeltä muuttanut Hämäläinen … ja sitten tämä teidän poika."
Niin johtui toki puhelu juomisasioihin. Ukko Ikonen tarjosi vieraallensa ryypyt. Niiden ääressä kului päivä iltaan. Päivä laski Kytkytmäen honkapeitteisen kukkulan taa surullisena. Petteri tunsi rinnassansa jotain hyvin raskasta, epätietoista. Alkoi hänellekin uusi unettomuuden ja levottomuuden yö.
g) ISOT TUSKAT.
Minä en enää huomannut yön ja päivän rajoja. Minä olin tuskainen ja juonittelin pitkät päivät muille ja kalvava epätietoisuus jäyti minun sieluani. En kärsinyt ketään. Kaikki ihmiset olivat minusta jokapäiväisiä, semmoisia, joiden koko elämän sisällön muodostavat arkielämän huolet.
Äitiä alkoivat minun oikuttelemiseni lopulta huolettaa ja sitten jo kiukuttaa. Kerta hän kysyi minulta:
"Oletko sinä, Maiju, sairas, kun sinä olet tuommoinen?"
En vastannut. Salasin ärtymykseni. Äiti huolehti:
"Pyytäisi vaikka tämän Laakkosen mummon hieromaan … jos olet sairas."