"Voi, voi teitä äiti!" pääsi jo minulta ärtynyt. Äiti jatkoi:
"Tahi menisit käymään lääkäriltä kysymässä."
Se siis vielä puuttuisi! Äsähdin:
"No heittäkää nyt äiti jo…"
"No, Maij…"
"No enkä mene!" keskeytin minä sen yrityksen äkäisesti, sulkeuduin huoneeseeni ja päivittelin:
"Kun ei saa enää rauhaa koko talossa!"
Semmoisia kohtauksia oli jo sattunut useampia. En jaksanut ärtynyttä luontoani hillitä. Vihdoin valitti äiti siitä isälle. Isä veti metsästyshousuja jalkaansa, kun äiti puhui hänelle huolestansa. Hän kuunteli välinpitämättömänä ja saatuansa housut jalkaansa, virkkoi hän rauhallisena:
"Aja työhön koko tyttö, niin heittää kujeilemisen!"
Äiti jäi sanattomaksi. Isä veti jo pitkävartisia kenkiä jalkaansa kun lisäsi, ikään kuin itsekseen puhuen: