Niin jatkettiin. Vihdoin pääsi Elli asiaansa. Hän kerskasi, minulle hyvin ystävällisesti:
"Tiedätkö Maiju mitä?"
Minä vaikenin. Hän lopetti keikauttaen:
"Minäpä menen Helsinkiin jatkolle."
"Ai-jai", olin minä hämmästyvinäni ja ihastuvinani. Äiti seurasi esimerkkiäni, väittäen:
"No ei suinkaan Elli nyt vain mene ja heitä meitä Tohmajärveläisiä yksinään."
Elli muikisti voitokkaana. Rouva Kotonen auttoi äitiä väittäen:
"Eihän täällä viitsisi enää ompeluseuraakaan pitää, jos Elli nyt yht'äkkiä menee."
"No jäähän tänne Maiju", pisti Elli siihen nenäkkäästi. Minä hillitsin itseni ja väitin kademieliseksi tekeytyen:
"No mitä minusta on sinuun verraten!… Sinua kun jumaloi koko
Tohmajärvi."