"Menen kyllä", jatkoin minä pyyntöäni entistä itsetietoisemmin.
"Nähdäänhän!" uhkaili siihen äiti ja huusi keittiöön renki Matille:
"Matti hoi!… Meneepäs Matti ja vie sen Maijun maantierattaat taas aittaan ja tuo aitan avain minulle."
Sulkeuduin huoneeseeni. Kauvan mietin minä asiaa mieli ynseänä. Vihdoin nykäisin niskaani halveksivasti ja virkoin:
"Te tyrannit!… Luuletteko voivanne sulkea minun onneni lukon taakse."
Minun henkeni nousi, kun jatkoin ynseästi:
"Luuletteko voivanne ijankaikkisesti hallita naisen tunteita ja pakottaa hänet orjan tavoin alistumaan teidän holhottavaksenne!"
Tuommoisia, tavallaan hassutuksia minä puhuin silloin!
Niin voivat joskus pienet asiat tulla suureksi—kuten nyt tämä vähäpätöiseltä näyttävä polkupyöräasia—kun me suuret itse joudumme semmoiseen sieluntilaan, että ehkä näytämme syrjäisestä pieniltä.
j) POLKUPYÖRÄILYÄ.