Semmoista, nuorten piinallista asemaa jatkui hyvä tovi. Vihdoin käski toki ukko Ikonen:
"Mene nyt Petteri, kävelytä Huldaa ja näyttele näitä meidän konnun viljelyksiä… Ja vaikka hyppäisitte lautaa", lopetti hän neuvonsa. Petterin ei tietysti sopinut olla niin epäkohtelias, että olisi kieltäytynyt ja niin täytyi hänen olla koko päivä Huldan seurassa.
* * * * *
Sillä välin olivat minun ja äidin välit kiristyneet yhä kireämmiksi. Kehittyneen naisen vaistot ja vapauden halut heräsivät minussa yhä voimakkaampana. Oikeuksieni tajunta antoi minulle voimaa ja entistä jyrkemmin vaadin minä oikeutta saada olla oma herrani ja itse kohtalostani päättää. Minä ilmotin jyrkästi:
"Uhallakin menen polkupyöräilemään."
"No nähdäänhän!" ilkkui äiti.
"Nähdään kyllä!"
Äiti hääräili töissänsä ja kerskui:
"Saat koettaa, tokko lähtee pyörä aitasta allesi."
"Luuletteko että niitä ei muita pyöriä ole maailmassa… Pyh!" pistin minä halveksivasti ja uhkasin: