He lähtivät porsainensa Kaisan vieraiksi.
YHDEKSÄS LUKU
Kaisalla sattuikin onneksi juuri olemaan pannu tulella, kun liperiläiset saapuivat. Hän alkoi selvitellä olojaan:
»Minulla on tässä omissa hoteissa ainoastaan tämä keittiö ja kammari, mutta kammarissa asuu se Pekka Kankkunen eukkoineen loisina, niin ei jää itselle muuta kuin tämä keittiö… Mutta tuleepa tuota tässäkin toimeen, herran kiitos!… Kas tuota pannua, kun jo kuohuu. Se Kankkusen eukko on pannut suotta aikojaan noin paljon puita hellan uuniin…»
Hän pyörähti hakemaan kahvimaitoa, ja tultuaan jatkoi:
»Täällä Joilla kun tuo maitokin kallistuu, niin että ei häntä enää pienemmät eläjät jaksa ostaa muuta kuin hutun silmäksi… Montako lypsävää lehmää sillä Vatasella nyt on?»
»Viisitoistahan niitä on yksitellen lukien», urahti Jussi. Kaisa antoi taas tulla kuin rallia:
»Vai viisitoista siinä Jussin talossa nyt elätetään! Onhan siinä talossa hyvät nurmet. Niitäkin luhtaniittyjä onhan siinä ihan sinne suutari Tolvasen mökille asti… Eikö tuo kahvi jo liene kystä… Tässä arvelinkin, jotta tuleekohan nyt Liperistä vieraita, kun suuta syyhytti ja tuo Kankkusen kissakin pesi silmiään, niin pistin tuossa jo pannun valmiiksi tulelle ja aattelin, että vähemmänpä häntä on sitten enää puuhaa vieraiden aikana… Ja yhäkö se Petrovaaran ukko Voutilainen vain elää?»
»Eläähän se vielä ja ketterä ukkohan se onkin», myönnytti Jussi ja Antti vahvisti:
»Ketterähän se on vielä ukko… Vielähän se kehuu rukiisen leivän ja pytyllisen kirnumaitoa syövänsä yhdellä verolla, jos vain niikseen tulee.»