»Sille sattuikin Ihalaiselle vähän toisenlaiset vahingot tulemaan. Se kun meni sen suuren miessakin kanssa sinne Pyhäselän pohjaan, niin ei siinä muuta kuin laiva vain hirnasi kerran sillä pillillään ja viuhautti savuaan kuin parasta hevosen häntää.»
Anna Liisa heristeli kuuloaan eikä ymmärtänyt. Huttunen jatkoi:
»Ja Join herroja niitä kun meni Ihalaisen matkassa, niin ne menivät niin tarkkaan, että Joilla pitää panna kaikki konjakkikaupat kiinni, kun ei ole enää ryypyn ostajaa. Niin lähtivät tarkkaan kuin torakat Pesosen tuvasta, kun tupa paloi.»
Anna Liisa oli ihan sekaisin. Korvissa humisi Villen kertomus. Hän kysyi taas:
»Eihän tästä Huttusesta nyt saa mitään selvääkään… Mitä se Ihalainen sinne Pyhäselän pohjaan meni?»
Moisesta tietämättömyydestä ynseäksi tekeytyen huudahti Ville Huttunen:
»Mitä se sinne meni! Se kun mies lähtee pahanhengen kanssa kujeilemaan, minkä tämäkin Ihalainen, niin sen ei pitäisi vettä myöten lähteä Ameriikkaan. Sillä se kun tuo pahahenki on miehen matkatoverina, niin se on kaulassa kuin kiviriippa. Sehän se vei Ihalaisen ja Vatasen järven pohjaan, ettei Ihalainenkaan ehtinyt edes itseään siunata. Kerran vain vähän älähti ja silloin oli kaikki kuitti! Join pappi vain souti sitte veneellä sille paikalle ja ripotti vähän hiekkaa järveen niinkuin hautausmenoiksi.»
Nyt käsitti jo Anna Liisa asian. Kauhuissaan huudahti hän:
»Herra isä siunatkoon! Onko se Ihalainen hukkunut Ameriikkaan mennessään?»
»Ihanko se Huttunen nyt totta osaa puhua?» oudostui Kanasenkin emäntä. Huttunen laittautui hyvin tärkeän näköiseksi ja huudahti ylenkatseellisesti: