»Tuotakin kahvia menee, jotta eivät enää riitä maat eivätkä mannut, kun kaikki tähän vetääntyvät särpimään…»
Hän ryhtyi laittamaan lehmän vettä ja jatkoi harmiaan:
»Senkin hotosuut ehtimän takaa vääntäytyvät vuottaa vornottamaan!… Eikö heillä itsellään liene sen vertaa, jotta saisivat vaikka sikurivettä kulkkuunsa!»
Anna Liisa ymmärsi, että sekin oli hänelle tarkotettu. Hän lähti, huokaillen hyvästikseen:
»Hohhoi tätä köyhän elämää, kun ukkokin menee! Kaikki ne vain silloin jo haukkuvat ja luulevat, että sitä on ihminen heidän sikurivetensä vaivainen!»
»Kuka tässä nyt sinua tarkotti!» oikaisi silloin emäntä näön vuoksi. Ja kun Anna Liisa oli jo ovessa menossa, sanoi hän:
»Olisit tuossa nyt istunut, niin olisi tuota pannua varistanut, kun hiilet joutuvat!»
»Onpa tuota sen verran vielä kotonakin papuja!» sanoi siihen loukkautunut Anna Liisa ja lähti. Ovella kumminkin vielä pysähtyi ja sanoi ilkeästi:
»Kävisitte nyt myllymatkalla siinä Ihalaisenkin talossa, niin vaikka hänessä kahvit keittäisi… Sillä mitäpä tällä köyhällä muuta onkaan.»
* * * * *