Sillä lailla puhelivat he ajan kuluksi. Maija Liisa ryhtyi jo lohduttelemaan Anna Liisaa. Hän alkoi puhelulla haihduttaa pois turhia raskaita ajatuksia. Sitä varten hän kysyi:
»Joko se on monta kertaa tuo punikki poikinut?»
»Neljähän se on», muisti Anna Liisa.
»Vai neljä!»
»Neljä!»
Jonkun ajan kuluttua jatkoi Maija Liisa lohdutustaan kysyen:
»Eikö niitä sinulla ole ollut yhtään pieniä?»
»Eihän niitä ole ollut. Yksi tyttö vain tuli silloin kohta alussa, vaan se näet kuoli vajaan vuoden vanhana», selitti Ihalaisen emäntä ja jonkun aikaa vaiti oltuaan kysyi vuorostaan:
»Eihän niitä sinullakaan ole tainnut olla?»
»Pieniäkö?