»Kyllä ne pojat tarvitsevat vähä toisetkin housut vuodessa! Paikkaa ne pojat eivät siedä polven päässäkään, uutta verkaa vain torvelta ja uudet housut!»
»Ja olisihan niitä täällä Liperissäkin kunnollisia kotivävyn paikkoja … semmoisiakin, joissa ei olisi appiukkoakaan eikä anoppiämmää riesana», tokaisi Maija Liisa kuppiaan täyttäen. Kenonen pyyhki kämmenselkämällään suunsa ja kysyi:
»Montako lehmää se Ihalainen on tässä elättänyt?»
»Toistakymmentä lehmän kantturaahan tässä on ruokittu ja siihen vielä härkä ja muutama hieho ja vasikoita», selitti. Anna Liisa kahvipuuhissaan häärien, ja Maija Liisa lisäsi:
»Ja onhan tässä talossa muutakin kavetta yhden miehen osaksi.»
Kenonen istui polvi toisen polven päällä, päällimäistä jalkaansa heilutellen. Äkkiä kysyi hän taas:
»Onkohan se Ihalainen perinyt jo velkansa, sen kolmesataa markkaa, siltä
Niiralan Piiraiselta?»
»Eihän se vielä ole… Siellähän se on yhä korkoa kasvamassa», oli lohdullinen vastaus.
* * * * '
Vaikea olisi kuvata loppuun asti tämä kosimistoimi ja Ihalaisen talon omaisuuden tarkastus, joka nyt eri kyselyjen kautta tapahtui. Yhtä työläs tehtävä olisi myös kuvata Maija Liisan ponnistukset johtaa asia suotuisaan tulokseen, kehuskelemalla asianomaisia toinen toisellensa. Sitä tehdessä meni puoli päivää.