»Hornastako se enää tulee! Kanna vain sänky valmiiksi pellolle ja kolista pois russakat ja lutikat!» ennätti Kenonen sanoa, kun jo hevonen otti täyttä ravia.
»Väkisinkö se nyt vie!» valitti Anna Liisa hänen jälkeensä katsellen.
»Sitte kun muutetaan kirkonkylään, niin siellä kuuluutetaan ja annetaan ukko rovastin vihkiä!»
SEITSEMÄSTOISTA LUKU
Nyt olivat he taas kahden, Anna Liisa ja Maija Liisa. Edellinen valitti:
»Kun nyt et sinäkään kieltänyt sitä Kenosta!»
»No mitä kieltämistä siinä on! Hupsuko sinä olet, kun jo Kenosta yrmit ja hyleksit…»
Anna Liisa ei vastannut. Toinen alkoi suuttua hänen väkistelyihinsä. Hän puuhaili muuttohommissa, kuten Kenonen oli käskenyt, ja selitti lomassa:
»Housuthan ne ovat Kenosenkin jalassa, ja mitäpä muuta virkaa niillä on muillakaan miehillä: Ei se Malinenkaan sen kummempi olisi koje!»
Se vähän rauhotti Anna Liisaa. Kanasen vaimo vielä lisäsi: