»Jouti», murahti Antti, ja pitkän vaitiolon perästä hän lisäsi:
»Ei siitä semmoisesta miehestä olisi ollut Anna Kaisalle.»
»Voi minkälainen mustalaisjoukko on tullut!» huudahti silloin eräs lapsista, ja sen kuultuaan hyökkäsi koko lapsikarja ulos mustalaisia katsomaan. Antti istui vielä hetken ja hikosi. Viimein nousi hän ja oli jo ovensuussa menossa, kun toimitti siinä asiansa:
»Semmoista asiaahan minulla oikeastaan olisi ollut, että Anna Liisa lähetti pyytämään lainaksi tulitikkuja, kun sattuivat loppumaan omat eikä ole nyt kirkonkylässäkään käyntiä.»
Kauvan sai hän odottaa vastausta. Viimein sanoi emäntä:
»Ka siinähän niitä on uuninranssilla. Ota siitä itse!»
Antti otti tulitikkulaatikon, pisti sen taskuunsa ja aikoi jo avata oven pois lähteäkseen.
* * * * *
Mutta silloin työntyi ovesta sisään Antin verkapukuun puettu Tahvo Kenonen ja hänen perässään Anna Liisa, toiset vaimot ja kymmenen rahtilaista. Kenonen, joka ei ennättänyt huomata syrjään väistyvää Anttia, viskasi Antin rukkaset kädestään penkille ja tervehti talonväkeä reilusti, kerskaten:
»No nyt saat, ukko Hyvärinenkin, uskoa, että ei se Antti Ihalaisen leski kauvan leskenä ole, sillä sitä kun vain pappilassa käyttää höyräytetään, niin Kenosen akka siitä tuli, että naukasi… Pane pannu tulelle, Hyvärisen akka ja Anna Liisa!»