Sitä epäili Anttikin ja arveli:
»Omat vieraatmiehet ne pitäisi varata näin kaupunkiin lähtiessä.»
»Oo-mat!… Omat pitäisi varata… Ei niistä vieraista näkijöistä ole muuta kuin riesaa», yhtyi Jussi kehuen jo sitä omaa todistajaakin:
»Se Peijonniemen Koljonen se olisi hyvä ja selväpuheinen todistaja tämmöisissäkin asioissa. Se mies osaa puhua niin jullilleen ja asiaa myöten, jotta siitä vain ei ottaisi oikeata selvää, vaikka häntä tutkisi sata tuomaria.»
»Se pitkä Koljonenko?»
»Se… Jos se olisi nytkin osunut paikalle ja me olisimme vain sanoneet, että puhuppas sinäkin, Koljonen, niin tuomari itse olisi saanut sakkoa housuihinsa, kun se poika olisi asian mallannut oikein päin.»
»Tuomari se olisi saanut!» myönsi Antti, niisti nenänsä ja valitti:
»Tuo nenäkin on tukossa!»
KUUDES LUKU
Ihalaisen Anna Liisa oli iltasella jättänyt porstuan oven säppiin panematta, jotta Ihalainen pääsisi jyskyttämättä sisään, tullessaan tulitikkuja hakemasta.