Hän oli jo pitkällään sängyssä, kun juohtui mieleen, että olisi pitänyt peittää hiillos tuhkalla, jotta olisi tuli säilynyt huomiseen aamuun, kun ei ollut tulitikkuja. Oli hän jo nousemassa sitä peittämään, kun muisti, että olihan se Ihalainen tikkuja hakemassa.
Aamusella hän heräsi tavalliseen aikaan, katseli sänkyään ja arveli:
»Ka… Eikö se Ihalainen ole tullutkaan, kun sitä ei näy?»
Katsoi hän taaksensakin sänkyyn, mutta ei Ihalaista näkynyt sielläkään.
Hän jo siinä ajattelemaan:
»Jäiköhän se sinne yöksi, kun ei tullut … vaikka aukihan se oli porstuan ovi!»
Hän nousi, otti kahvipannun, avasi sen hatun ja haisteli sisusta. Kipristi vähän nenäänsä, pani vettä pannuun ja huuhdellen sillä poroja pois sanoi:
»Jo nuo joutaa huuhtoa pois… Muikealle haisevat…»
Ja kaataen porot veden kanssa sumppipannuun sanoi hän lisää:
»Keittää heistä sumppia, niin vähemmän tarvitsee keittäessä panna kahviin jauhoja.»
Hän kaasi sumppia pannuun, otti puun ja alkoi hämmentää liettä, arvellen keittää kahvia hiilillä. Mutta turhaan hämmenteli hän, ihmetellen: