— Miltä minä näytän?
— Kaunis olet! Entä minä?
— Hyvin, hyvin kaikki. Voi kuinka väsyttää ja palelee!
Aili pusersi Ellin käsiä ja yritteli hiukan liikkua, mutta silloin rupesi pöytä niin tärisemään, että huuto pääsi kaikilta, jotka sillä seisoivat odottamassa.
— Ensimmäinen kuvaelma sisään! komensi Hilma neiti.
Tytöt juosta sipsuttelivat takateitä pimeän käytävän läpi ahtaalle näyttämölle, missä herroja jo oli odottamassa ja tunnettu taiteilija alkoi järjestää heitä kuvaelmaksi.
Esirippu nousi… laski. Käsien pauke pääsi valloilleen. Yleisö vaati ja sai kuvaelman uudestaan. Jo seurasi toinen ja kolmas. Kaikki onnistui erinomaisesti ja kaikki piti esittää toistamiseen. Jo ensi väliajalla myytiin arvat loppuun. Ja ohjelman yhä jatkuessa kasvoi mieltymys, kunnes esiripun laskettua viimeisen kerran, käsien taputuksesta ei tahtonut tulla loppua.
Entistään suurempi sekamelska vallitsi nyt naisten pukuhuoneessa. Piti hieroa pois maali kasvoista ja pukeutua. Lyydi rouva oli auttamassa tyttöjään, mutta kun hän vihdoin Ailin kanssa astui saliin, oli tanssi jo alkanut. Väentungoksen läpi suuntasi Eero askeleensa suoraan heitä kohti ja vei Ailin tanssiin. Hän piti häntä lujasti kiinni, kannattaen häntä miltei ilmassa. Kiiltävä lattia oli heidän jalkainsa alla ja heidän ympärillään soivat valssin sävelet.
— Kuinka sinä olit kaunis kuvaelmassa! kuiskasi Eero.
— Olinko! Kuinka on hauskaa tanssia.