— En, en mitenkään.
Ensimmäisen franseesin soitto helähti samassa. Laine ja Aili saivat hyvät paikat ja istuutuivat odottamaan rivien järjestymistä. Ihmisiä käveli edestakaisin, jokainen koetti etsiä paikkaa. Laineen silmät olivat puoliummessa, hän nojasi huolimattomasti eteensä, hymy huulilla. Eero ja Sohvi, jotka samassa sattuivat astumaan sivutse, pysähtyivät hetkeksi heidän eteensä.
— Näyttää siltä, naurahti Eero, — kuin aikoisit nukkua pois koko maailmasta…
— Tai ehkä sinä, lisäsi hiukan pisteliäästi Sohvi, — teet psykoloogisia havaintoja.
— Joko olette kuulleet tuosta suuresta lahjoituksesta?
— Aikoja sitten!
Laine haukotteli. Franseesi alkoi, Eero sitä johti. Kuinka hän oli hienon näköinen frakkipuvussaan ja valkeissa hansikkaissaan! Ja kuinka hellästi Sohvi painautui häntä vastaan, kun he tanssivat. Ailin silmät seurasivat heitä vaistomaisesti. Kumarruksella, joka tavoitteli maailmanmiehen tapaa, johdatti Laine Ailia. Musiikin pauhinasta kuuli hän äänen lausuvan:
— Toinen antoi kymmenen, toinen kymmenentuhatta markkaa. Siitä ei liene eri mieliä, kenen lahja on suurempi, vai kuinka, Pulu neiti? "Ja moni rikas pani paljon. Niin tuli myöskin köyhä leski ja pani kaksi ropoa. Minä sanon teille jne."
Viime sanat kaikuivat tanssin pyörteessä. Hän piteli Ailia käsissään ja kiidätti häntä kuin höyhentä.
— Olettepa te hyvin lukenut Testamenttinne, sanoi Aili.