— Ja kummoiseen välikäteen Eero jäi! Hän sanoi jo kauan sitten pyytäneensä serkkunsa masurkkaan. Ja niinkuin te jokainen tiedätte, niin masurkkaahan armollisen neidin päähän on tyrkytetty sekä sopivissa että sopimattomissa tilaisuuksissa. Ja nyt äkkiä, kun Eero etsii daamiaan, niin ei tätä ole missään… Yleinen etsintä ja kysyntä, kunnes Matti tulee rauhoittamaan sillä tiedolla, että asianomainen on — karannut! Vakuutan, että Eero kävi noloksi.
— Mutta Eero käyttäytyi sentään hyvin maltillisesti, — minusta hänen
tapansa tässä tilaisuudessa juuri selvimmin osoittaa, ettei hänen ja
Pulun välillä voi olla mitään — ei lentänyt ulos kadulle, vaan pyysi
Sohvin tanssiin ja jätti rauhallisesti koko asian Matin käsiin.
— Matilta meni se masurkka! Tapasin tänään Eeron kadulla ja hän näytti huonolta. Mikähän siinä oikein on?… Minä luulen vaanivani, että siinä sittenkin on ollut jokin rakkausjuttu, joka on mennyt rikki!
— Mutta hauskaa olisi tietää, mitä täti ja setä sanoivat Pululle tuon karkaamisen johdosta. Eiköhän hän sentään saanut jonkinlaista läksytystä!
— Tiedänhän minä, huudahti Sohvi, — täti kertoi minulle kaikki tyyni. Setä oli ollut pahoillaan, hän oli ottanut armollisen neidin kahdenkesken kanssaan ja luultavasti torunut. Mutta täti — tunnemmehan hänet! — hän kunnioittaa liiaksi yksilöllisyyttä ja sen omituisuuksia voidakseen kurittaa pahantapaisia lapsia. Eero taas sanoi, ettei hän rupea sortamaan kenenkään vapautta. Hän ei edes vaadi serkultaan selitystä siihen, miksei hän tanssinut hänen kanssaan tuota surullisen kuuluisaa masurkkaa. "Hänellä on tietysti syynsä, jollen minä niitä voikaan ymmärtää!"
— Kuulkaa tytöt, telefonoidaan Eero tänne!
— Saatte nähdä, ettei hän tule. Hän elää nykyään niin kokonaan siinä ulkomaanmatkassaan ja syyttää vain "tutkintojaan ja lukujaan", niinkuin se Kaarilan neiti sanoo.
— Pannaan Matti telefoniin! Hän saa sanoa, että hän tarvitsee Eeroa!
— Mutta kun ei Matti ole kotona!
— No, sano sinä, että Matti käskee Eeroa!