— No ei mitään liikoja, muuta kuin että eilen illalla oli se Niko pahainen lyönyt kirveellä jalkaansa.
— Oikeinko pahasti?
— No ei kai se niin vallan ihoakaan raapaissut. Taisi vain haava mennä luuhun asti.
— Sehän on hirveätä! Mitä te sitten siihen panitte?
— Mitäs niillä sitten oli panemista, rievuilla olivat tukkineet. Ja oli siihen sitten sattunut se Paloniemen Rieta, se oli neuvonut panemaan lamppuöljyä ja suoloja…
— Suoloja haavaan!
— Mutta ei se siitä yhtään parantunut. On poika pahainen porannut koko yön.
— Miksette heti tulleet meille? Onhan meillä edes nikkarinlakkaa ja karboolihappoa…
— Olin itse kaupungissa ja tulin vasta iltayöstä kotiin.
Aili kääntyy hänen kanssaan taloon, selittää kiireesti äidille Nikon vaivoista ja äidin valmistaessa lääkkeitä puhelevat Pekka ja Seppälä ruokasalissa. Vieras istuu tuolilla ovensuussa ja Aili tarjoo hänelle kahvia.