— Lopettakaa siihen, sanoi hän. — Te olette aivan oikeassa: ne sanat sisältävät rakkauden luonteen. »Rakkaus ei etsi omaansa.»
Ääneti jäi seura katsomaan hänen jälkeensä. Pääskyset lentelivät ilakoiden, valkoiset pilvet purjehtivat taivaalla, joka jo alkoi rusottaa illan purppurassa.
— Ajaai! voihkaisi rouva Karell äkkiä, — Liinaa… vie mamma sänkyyn.
Liina ja ruustinna tukivat häntä. Hän tuntui olevan aivan sekaisin.
* * * * *
Samana iltana tuli Freedi Fors kylpylaitoksen rengin kanssa noutamaan Harry Tigerin tavaroita. Hopeisessa Ketussa oli äkkiarvaamatta tullut huone vapaaksi. Yhdessä Liinan kanssa pannessaan kokoon taiteilijan hienoja tavaroita Freedi kertoi hänen sanoneen, että hän lopulta oli ollut täällä tukahtumaisillaan. Omasta puolestaan Freedi huomautti, että mitä tuotiin pappi saarnaamaan hänelle, eihän hän ollut mikään sellainen, olisihan sen pitänyt näkyä päältäkin.
Niin, tottakin, hän lähetti kesäkuukausien vuokran. No, mitä siitä nyt rupesi itkemään! Sellainen summa ei nyt hänellä tuntunut ensinkään. Liina oli lyyhistynyt pienelle sohvalle ja itki.
* * * * *
Entinen hiljainen harmaus palasi taloon.
Luhistuvasta rakennuksesta takapihalla kuului nyt lakkaamatta, läpi öidenkin, vanhan äidin valitus.