— Kaupunki — oletteko hullu? Onko minulla ehkä konsertti?
— Ehei. Mutta juhlat. Teidän kunniaksenne vietetään juhlat tänä iltana kasinolla. Ette taida muistaa? Niin no, arvasinhan minä sen. Mutta kyllä te vielä ehditte. Minä tulen auttamaan teitä pukeutumisessa, viidessä minuutissa olemme valmiit.
— Ei ole tarvis. En lähde mihinkään juhlaan.
Harry Tiger astui sisään portista. Silloin ympäröivät neidot hänet. Hän kuuli, että he olivat koristaneet, että oli niin kaunista! Hän kuuli, että koko kaupunki odotti. Kaupungin naiset olivat koristaneet laivankin.
— Minä en matkusta, selitti Harry. — Menen nukkumaan, olen sairas.
Neidot huomasivat, että Harry oli aivan kuuma ja heiltä pääsi voivotus ja valitus. Tietysti, tietysti Harryn täytyi mennä lepäämään! Mutta ehkei se kuitenkaan ollut kovin vaarallista, ehkä tohtori voisi antaa jotakin. Kas, kun koko kaupunki-raukka odotti! Ja kun he olivat koristaneet, ja sitten… sitten heillä oli vielä suuri, suuri pyyntö. He kuiskasivat toivomuksensa ruususeppeleestä.
— Toisen kerran, toisen kerran, sanoi Harry ja meni huoneisiinsa yläkertaan.
— Mutta Harry, luuletteko, että ruususeppeleet kestävät toiseen kertaan.
— Meidän on vilu!
— Ettekö näe, että olemme ihan kalpeat!