— Mihin sen panitte? Tapasinhan minä sen. Minä tunnen sen tuhansien joukosta.
— Pane päähäsi lakki, sanoi joku takaa ja asetti lakin hänen tuuheille hiuksilleen.
— Ei minulla ole sormusta, väitteli Aina.
Hän käänsi todistuksekseen taskunsakin nurin, muitten suureksi huviksi.
Antti tuijotti häneen puhumattomana.
— Sanotaan nyt sille! kehoitti joku.
— Olkoon menneeksi: minut sait kiinni. Minä rupean sokoksi.
Maunu astui esiin, mutta Antti yhä tuijotti Ainaan.
— Älä nyt enää siinä töllistele! sanoi Maunu.
— Älä minuun koske!
Antin ääni oli uhkaava ja hänen sieraimensa laajenivat. Hän ojentui suoraksi Ainan eteen.