Tyttö katseli häneen suurin loistavin silmin ja näytti epäilevän, sanoisiko hän mitä ajatteli. Kummallinen piirre oli hänen kasvoillaan, mitä hän lieneekään tarkoittanut. Mutta Taavi ajatteli niin kokonaan toista, ettei hän huomannut Taavan temppuja.
— Mitä te sanoisitte jos minä tulisin häihin Haapaniemeen?
— En mitään, vastasi Taavi tyynesti. — Tulkaa vaan.
— Saanko minä todellakin tulla? Tahtoisin niin mielelläni nähdä Haapaniemen, jonne Miina tulee asumaan, ja järven, ja keinun… ja teidän isänne.
Hänen puheensa katkesi hetkeksi, mutta sitten hän jatkoi:
— Sisarenne Aina on minulle kertonut niin paljon…
Taas hän vaikeni, vaikka sanat olivat tulossa.
— Onhan Haapaniemi kaunis paikka. Tulkaa vain katsomaan. Saahan Miina käskeä, ketä tahtoo.
— Mutta minua ei ole käsketty.
— Käyhän vielä käskeminen.