— Enhän! vastusti Aina punastuen.
— Puhutpa kyllä. Ja tukka sinulla on noin!
Kallen koura tarttui kutreihin sisaren kulmilla. Aina oli suuresti hämillään.
— Raudallako noita tehdään? Kauniit ne vain ovat! Oli se palmikko sinulla sentään kauniimpi kuin tuo nuppula tuolla!
— Älä koske…! Joko sinä nyt taas rupeat kiusaamaan.
Illallisen jälkeen istuttiin Ainan entisessä kammarissa, joka lämpisi.
Äkkiä Aina huomasi, että hänen isänsä olikin kalpeampi entistään.
— Onko isä ollut kipeänä? kysyi hän.
— En. Mutta mikäpä muu tässä voi tulla eteen kuin vanhuus. Lapset lähtevät kaikki maailmalle, velkamiehet eivät maksa.
— Aikovatko Miina ja Taavikin lähteä omille leiville? kysyi Aaretti, irroittaen paperossia hampaistaan.
Taavi yritti vastata, mutta Juhana virkkoi: