— Käyt niin kuuroksi ettet mistään tiedä.
— Käyt niin laiskaksi ettet viitsi vetää jalkojasi keittiöstä tänne.
Kohta annat nimismiehen tulla suoraa päätä kamariin.
— Höpisit yöllä unissasi.
— Sinä höpiset valveillasikin.
— Mutta jollet sinä lakkaa nukkumasta silmät auki, niin minä…
Isäntä hyökkäsi emännän kimppuun. Tämä sinettyi hänen käsissään ja huusi. Mutta huuto oli kuten puhekin äänetön. Hetken hän toinnutteli tuolilla, pää piironkia vasten. Sitten hän seurasi isäntää keittiöön. Kukaan ihminen ei olisi voinut nähdä, että he olivat riidelleet.
— Se matkustavainen herra sanoo, että hän on Rosnelli ja että hän tahtoisi puhua isännän kanssa, toimitti tyttö.
— Mikä? sanoi isäntä.
— Siellä on matkustavainen herra, joka sanoo, että hän on Rosnelli ja että hän…
— Rosnelli?