PILLISKURU
Minulla on hyvä tuttu, asioitsija kauppalassa. Kyllä hän saa suuttumaan ja sopimaan sen mukaan kuin tarvitaan. Hän on sitten niitä miesten parhaita. Eikä ota vaivanpalkkaa paljon mitään. Jos Manta tahtoo, niin minä puhun hänelle.
MANTA nousee hänkin. Ujostellen ja mielistellen.
Jos Pilliskuru puhuisi. (Vakavana.) Olisihan se mukavaa, jos kerrankin saisi tämän asian selväksi.
PILLISKURU
Minä voin ajaa kauppalaan vaikka oikopäätä. Ykskaks se sen asian ajaa, se lakimies.
MANTA
Enhän minä nyt sellaista vaivaa…
PILLISKURU
Tunnissa minä taas olen täällä. Tämä on juoksija tämä minun hevoseni.
Manta ei ole tainnut nähdäkään. (Siirtyvät ikkunaan. Äänettömyys.)
Täytyy vain hankkia uudet rattaat ja silat. (Katsoo Mantaan
merkitsevästi.)