Hallpumska, joka nähtävästi oli kuunnellut keskustelua, raotti ovea ja huusi:
— Pitäkää vain omanne! Keittäkää hyvästi!
Juha haki lakkiaan ja aikoi lähteä. Mutta samassa Hallpumskan käsi ilmaantui ovenpieleen. Se oli värissä ja jauhoissa, mitä hän lieneekin ollut tekemässä jauhopuodissa.
— Vai sellainenkos se Joutsian nuori isäntä olikin! Jota kehuttiin niin hyväksi! Luulette te nyt sillä viinanpoltolla hyvästikin rikastuvanne…
— Ähäh! keskeytti Simolan Santun ääni oven takaa. — Ette saakaan
Joutsiaa. Tuo Juha pitää sen itse! Ähäh!
— Suu kiinni, taikka…! huusi kauppias.
Juha kiitti onneaan, kun pääsi ulos. Aika rähinä siellä kävi, ovet paukkuivat ja ihmiset huusivat. Vanhat akat, jotka asuivat kauppiaan rakennuspiirin sisäpuolella, tulivat tölliensä oville ja katselivat siunaillen ympärilleen.
Nuori isäntä asteli nopeasti, pää kumarassa, katse tähdättynä maahan. Silloin tällöin risahti lasinen pullonkaula säpäleiksi hänen jalkansa alla. Niin, niin, ei tee enää mieli tälle puolelle. Olkoon vain käymättä koko puoli!
* * * * *
Lumian rusthollarin hautajaisissa olivat pitäjäläiset kaikki koolla ja pastori Sand siunasi ruumiin. Haudalta tullessa odotti Lumiassa komea päivällinen suuressa pirtissä, joka oli koristettu kuusilla. Juha oli pitkin päivää huomaavinaan, että pastori häntä tarkasti, ikään kuin hänellä olisi ollut paha mielessä. Ja kauppias kieppui yhtä mittaa papin, vallesmannin ja Nylanderin ympärillä. Juha meni vaistomaisesti heidän tieltään — olkoot kuinka tahtovat! Kaipa kauppias on heille puhunut kaikki tyynni — puhukoon!