— Tunnetko, pikku Juha, Haimalan isäntää? Minä menen sille, usko pois!
Lumia toimittaa sen ensi viikolla tänne. Mitäs sanot siitä, pikku Juha?
Minusta tulee Haimalan emäntä!
Juha katsahti häneen pitkään, alkoi kiskoa limoja kuormasta ja sanoi tyynesti:
— Mitäs minä sitten siitä! Pitäjän suurimpia talojahan Haimala on.
Helena keskeytti äkkiä naurunsa, vei käden sydämelleen ja sulki silmänsä ikään kuin rintaan olisi koskenut. Mutta ei Juha enää sitä nähnyt, sillä hän kanniskeli jo koivuja siihen saliin, jossa vihkimisen piti tapahtua.
— Tulkaa nyt sanomaan, miten nämä pannaan! huusi hän mennessään.
Sisaret neuvoivat ja asettelivat. Juhlallisen näköiseksi kävikin suuri pirtti, jossa oli ikkunoita kolmelle suunnalle.
— Mitäs jos samalla laittaisimmekin paikoilleen telttapöydän, ehdotti
Marjaana.
Ja he noutivat kaksi tuolia, kaasivat ne kumoon keskelle lattiaa ja levittivät niiden päälle suuren, vihreäpohjaisen, punakukallisen ryijyn.
— Tottakai sinä nyt tiedät, millä puolen seisot, sanoi Annakaisa. —
Ettei sinun käy niinkuin Hakolan Malin, joka asettui väärälle puolelle.
Voi, voi kuinka minua tuppasi naurattamaan, kun pappi sille viittoaa ja
viittoaa ja Matti vain sanoo, että "mitäs pastori meinaa?"
— Kyllä minä tiedän, sanoi Juha. — Johan minä sitä sinun häissäsi katselin.