— Ymmärrän kyllä. Mutta se on niin ihmeellinen poika, ettei sillä ole tovereita. Siihen vaikuttaa ehkä, että hän on käynyt koulua Helsingissä, mutta onhan hän iloinen poika — hänellähän voisi olla tovereita. Mutta hän on vain niin kiinnostunut maatöistä ja… niin, hän seurustelee liiaksikin renkien kanssa. Editha varsinkin on ollut siitä hyvin pahoillaan.
Viimeiset sanat majuri lausui kuiskaten ja katseli ympärilleen.
— En minä puolestani ole viitsinyt ottaa häntä siitä kovalle, jatkoi hän samassa, — kun vanhenee, niin viisastuu!
Pastori istui mukavassa suuressa nojatuolissa vastapäätä majuria ja seurasi savuja, jotka sinisinä kiemuroina nousivat ylöspäin. Häneltä ei puuttunut mitään muuta kuin että hän hartaasti olisi halunnut ottaa kauluksen kaulastaan. Se oli niin kova ja se syöpyi syvälle lihavaan leukaan, kun yritti istua mukavasti. Äkkiä nousi hänen eteensä Magnus Ståhlen kuva — miten lie noussutkin! Kai siksi, että isä juuri oli puhunut pojastaan. Pitkä laiha poika… ei mitään sukulaisuutta ylhäisen äidin kanssa eikä liioin mitään yhtäläisyyttä nautinnonhimoisen isän kanssa. Silmät harmaat, rotevaa tekoa, tukka pystyssä… Ja samassa nousi pojan rinnalle Juha Kustaanpojan, Joutsian nuoren isännän hahmo. Mikä ihme ne toikin rinnan nuo kaksi aivan erilaista ihmistä! Ja kuitenkin — niissä oli jotakin samanlaista, jotakin yhteistä — ties taivas, mitä. Hän oli jo tuntenut sitä siellä Rason häissä, vaikkei tunne ollut puhjennut selväksi ajatukseksi.
— Se se on omituinen otus, se Joutsian nuori isäntä, virkkoi hän äkkiä majurille. — Tottahan veli muistaa?… Se, jonka häissä olimme yhdessä viime kesänä…
— No, kuinka niin? Eikö se ole ihan tavallinen kelpo talonpoika?
— On kyllä. On liiankin kelpo, sillä hän näkyy aikovan ruveta harjoittamaan jonkinlaista reformaattorintointa pitäjässä. Hän ahdistelee esimerkiksi Hallbomia…
— Se tekee hyvää sille lurjukselle… sanoi majuri ja nauroi.
— Tekisi kyllä, jos…
Samassa katkaisi pastori lauseensa ja korjautui kohteliaampaan asentoon, sillä ovelle, savujen taakse ilmestyi Editha-rouva.