— No, tuo nyt tänne kirja! sanoi isä.
Pojan lukuhalu oli hänelle suuresti mieleen, hänen rintansa aivan paisui ilosta ja ylpeydestä, kun hän pienelle Antille sai neuvoa kirjainten nimet. Ei niitä tarvinnut kahta kertaa sanoa! Heti paikalla poika ne oppi. Eikä aikaakaan, kun hän jo sai selvän kirjasta.
— Antti! rääkkyi vanha Joutsia kamaristaan, — tule lukemaan vaarille!
Anttiii!
Vaari oli käynyt vanhaksi ja huonoksi. Kainalosauvojen avulla hän liikkui, oli äreä ja äkäinen, eikä kukaan tahtonut osata olla hänelle mieliksi. Tulettäneen hän kuitenkin aina ikävöi, ja kun siellä sitten humalassa oli tullut kiroilluksi ja pidetyksi pahaa elämää, seurasi katumuksen pää ja piti rukoilla ja lukea postillaa.
Antti pelkäsi vaarin suurta postillaa. Se oli niin raskaskin, ettei sitä tahtonut jaksaa pidellä. Ja siinä oli niin pitkiä lukuja, ettei tahtonut saada niitä loppuun. Mutta lukea piti. Ennen oli muori lukenut, mutta muori oli jo kuollut. Vaari makasi pitkänään sängyssä ja hänen kätensä olivat ristissä rinnalla. Pian hän sulki silmänsä ja hengitti ihan kuin olisi nukkunut. Mutta jos Antti keskeytti lukunsa, heräsi hän paikalla. Ja silloin ei auttanut muu kuin jatkaa.
Kun Antti oli saanut amenen suustaan, avasi vaari silmänsä ja hänen näytti olevan hyvin uni.
— Kuules, poika, sanoi hän, — menepäs ja avaa tuo kirstu tuolta… Noin! Nosta pois se kaulahuivi siitä ja se samettinen liivi! Mutta nosta koreasti, ettet hämää niitä tupakanlehtiä, jotka ovat toisella puolella… Vie nyt kätesi oikealle puolelle… Ei sinne! Etkös tiedä, mikä on oikea puoli? Uunin puolelle! No niin .. Siellä nurkassa on nahkainen kukkaro… Joko löydät? Mutta ota koreasti! No niin, tuo se tänne!
Ja kun vaari on saanut kukkaron käsiinsä, avaa hän hiljalleen sen siteet ja kaivaa sieltä esiin kymmenen pennin kuparirahan.
— Tuon sinä saat, poika…! Ja vie sitten kukkaro takaisin paikoilleen… Panitkos samaan nurkkaan? Pane nyt paidat ja villahuivit ja sitten kirjat!
Ja sen sanottuaan kääntyy vaari toiselle kyljelleen ja menee uneen. Mutta Antti lentää kuin lintunen häkistä, juoksee isän tai äidin luo ja vie hänelle rahan: