— Isäntä tulee saunaan, sanoi piika ovelta ja naurahti hyväntahtoisesti.
Juha karkasi tulipunaiseksi. Häntä sekä harmitti että suututti ja samalla suloisesti hiveli. Ei häntä vielä kukaan ollut kutsunut isännäksi.
— Isäntä, isäntä! uhittelivat Annakaisa ja Helena ja rupesivat kieppumaan Juhan ympärillä.
— No! huusi Juha ja koetti työntää sisariaan syrjemmä, mutta eiväthän he poistuneet eikä Juhalla ollut muuta neuvoa kuin karata heidän käsistään. Kuistilla hän ravisti saappaat jalastaan ja sitten hän läksi juoksemaan minkä pääsi.
— Ei teistä koskaan näy tulevan järkeviä ihmisiä, sanoi Iita itsekseen. — Että nyt viitsittekin!
— Kuulkaapas tytöt! huudahti Annakaisa äkkiä. — Tulkaas katsomaan. Se poika on kirjoittanut tänne jotakin.
Marjaanakin riensi ääreen. Siinä oli todella seinässä kirjoitusta, mutta eiväthän he saaneet siitä selvää, ennen kuin Helena tuli.
"Huomena kolmas päivä heinäkuta on Johan Kustanpoijan ja Annastina
Erikintyttären hät täsä Rason rusthollisa", tavasi Helena.
Iitankin suu meni nauruun, kun hän tämän kuuli.
— Kas sitä poikaa!