Mutta ei! Eipäs isäntä sittenkään taipunut uskomaan hyvää siitä uudesta yrityksestä, jota kauppias nyt kumminkin kolmannen kerran kävi kehumassa.
— Kunhan ei siitä tehtaasta vain tulisi harmia, sanoi isäntä. — Jos taas rupeavat juopottelemaan tässä.
— Kun se on sellainen juoma, ettei se mene päähän, selitti kauppias ja kiihtyi aivan tulipunaiseksi. — Se vain tekee ihmiset lihaviksi ja punaisiksi. Sitä saa juoda niinkuin vettä.
— En minä, en minä kuitenkaan, sanoi isäntä ja hymähti kovia sanoja lieventääkseen.
— Kyllä isäntä vielä sitä katuu, kun näette muiden rikastuvan.
Juhassa leimahti vanha viha taas liekkiin. Se leimahti aina, kun hän joutui silmästä silmään katsomaan kauppiasta. Mutta hän sai sisunsa hillityksi eikä puhunut mitään.
Kauppias näki parhaaksi välillä poiketa toiseen aiheeseen. Eiköpähän tuota nyt kuitenkin saa taipumaan!
— Jokos on tultu kotiin koulusta? kysyi hän mesissä suin.
— Johan poika tuli toissapäivänä, vastasi isäntä ja hänen piirteensä pehmenivät.
— Toi kai taas hyvän todistuksen?