Vanha isäntä ja emäntä karkasivat porstuanperäkamarista keittiöön, mutta Manu läksi hiljalleen miesten ja tyttöjen kanssa pihaan.
— Mennään pois työhön, sanoi hän äreästi, otti viikatteensa ja läksi astelemaan edellä rantaan päin, missä kotiniitty oli.
Tytöt epäilivät hetkisen mitä tehdä, mutta ottivat sitten haravansa ja seurasivat. Miehet jäivät epäröiden pihaan. Akseli oli sentään talon oma poika…
— Menkää kotiniitylle, miehet! huusi kuistilta vanha isäntä kimeällä äänellä. Hän oli niin mielenliikutuksissaan, että parta tutisi. — Se on nuori isäntä, joka täällä nyt käskee. Hänelle olen minä vallan antanut!
Juha oli noussut penkiltä. Kellertävä kalpeus oli hänen kasvoillaan.
Hän piteli huuliaan lujasti koossa ja oikea käsi oli kovana nyrkkinä.
— Tule pois, Juha, pyyteli Annastiina. — Se on taas juonut…
— Niin, niin, härnäsi Akseli, — vie vain maitosuusi, vie… Pituutta on kuin humalaseipäässä, mutta sapen paikalla mahtaa olla maitovelliä.
Akseli nauroi. Suonet Juhan ohimoilla pullistuivat suuriksi ja sinisiksi ja veri nousi hänen kasvoilleen. Annastiina pelkäsi hänen iskevän Akselia nyrkillään… Nyrkki vapisi…
— Kuule, houkutteli hän, — se on juonut. Kukas juopuneen kanssa viitsii…!
— Pane hänelle evästä, Annastiina, sanoi Juha äänellä, jossa ei ollut minkäänlaista sointua.