— No niin, sanoi hän päättäväisesti. — Nyt saat mennä kotiin maata.
Jo minä tästä pääsen yksinänikin.
Juha jätti hänet, mutta kääntyi yhtä mittaa katsomaan taakseen. Oikein Helena meni, ei juossut järveen eikä tehnyt muutakaan hullutusta, vaan katosi koreasti navetan kulman taakse. Ja Juha nukkui sinä yönä makeasti niinkuin ainakin työmies päivätyön jälkeen. Mutta Helena vietti yönsä levottomissa unissa ja rukouksessa. "Herra", sanoi hän, "jos sinä tahdot, etten minä tekisi itsemurhaa tai muuta suurta syntiä, niin lähetä minulle tauti, joka tappaa minut, ennen kuin kolmas sunnuntai tulee". Hän näki unta, että häntä hiuksista raahattiin pitkin suurta pihamaata, joka oli olevinaan Haimalan pihamaa, ja hän kirkaisi niin, että Iita, joka hänen kanssaan nukkui, heräsi. Aamupuoleen yötä hän sai hiukan rauhaa ja noustessa pälkähti hänen päähänsä ajatus: Jaakko Sand ei pane sinua kuulutukseen, Helena Kustaantytär! Hän on päästänyt asiat näin pitkälle, mutta nyt hän näkee, että on tosi käsissä ja tähän hän ne pysäyttää. Hän nousee kuin suuri tuuli ja vie vihille morsiamensa.
Aamulla tuli Juha Rasoon kuulemaan, millä kannalla asiat olivat. Sillä kannalla olivat, että Kalle todella puki ylleen pyhävaatteita lähteäkseen pappilaan. Helena oli kuitenkin saanut päähänsä, että Juha menisi pappilaan.
— Sama se minun puolestani on, kuka sinne menee, sanoi Kalle äreästi.
Häntä suututti aika lailla, mutta hän ei uskaltanut päästää valloille harmiansa: Helena olisi vielä viime hetkessä voinut panna vastaan koko naimahanketta. Naiset ovat kuin ovatkin niin konstikkaita, ettei niistä koskaan tiedä, minne niiden mieli kääntyy. Menköön vain Juha, koska on valmistanut itsensä hänkin.
— Kun Helena illalla pyysi, selitti Juha. — Samahan se minulle on…
— Minä olisin mielelläni mennyt, huomautti Kalle eteisessä veljelleen, — sillä olisin tahtonut sanoa papille pari totuuden sanaa. Kyllä kai ne sinulta jäävät sanomatta!
Juha katsahti häneen pitkään. Kalle oli oikeassa. Juha kyllä tiesi, että pastori oli aiheuttanut hänen sisarelleen paljon surua, mutta hän ei saa pastorille mitään sanotuksi.
— Mene sinä! ehdotti hän.
— Mene nyt vain sinä, koska kerran Helena niin tahtoo.