Ei pastori puhunut mitään, mutta Helenan-päiväksi hän lähetti kauniin postikuvan eli kortin. Siinä oli ruusuja, enkelejä ja valkeita kyyhkysiä ja takana oli kirjoitus, mutta sitä ei Helena osannut lukea. Hänen täytyi turvautua Juhaan. "Kauniille Helenalle hänen nöyrimmältä palvelijaltaan. Jakob Sand", siinä seisoi. Mutta pikku Juha ei osannut pitää suutaan kiinni, vaan leperteli salaisuuden maailmalle ja se meni kuin siivillä eteenpäin. Mutta siitä oli se hyöty, että Helena huomasi tarpeelliseksi oppia itse sekä lukemaan kirjoitusta että kirjoittamaan. Oppihan hän!
Eräänä iltana oli Jaakko Sand taasen Rasossa. Oli niin pilkkoisen pimeä, ettei omaa kättänsä nähnyt. Kun Helenan piti mennä hakemaan voipyttyä puodista, iski pastori kuin haukka hänen niskaansa. Helena yritti ensin paeta, mutta kävi samassa ihan tahdottomaksi. Häntä pyörrytti, kun pastori peitti hänen kasvonsa kuumilla, kosteilla huulillaan ja hengityksellään, joka tuli totilta. Ei Helena olisi kyennyt itseään varjelemaan. Hän oli kuin pyörryksissä ja ikään kuin heräsi, kun Marjaana rupesi huutamaan.
— Helenaaa, mihin sinä jouduit! Minä tuon lyhdyn! Johan minä sanoin, ettet sinä pimeässä löydä mihinkään…
Helena pääsi irti, hoippui kuin humalassa ja nieli kyyneliään. Onneksi suojeli häntä pimeä. Muuten hän olisikin ollut hukassa. Marjaana tuli lyhtyineen ja he löysivät puotiin, mutta Marjaana rupesi epäilemään, ties miten ruvennutkin vainuamaan jotakin. Helena puhui hänen mielestään niin ihmeellisellä äänellä ja hänen poskensa hehkuivat niin oudosti. Illallisen aikana se tuli selvästi ilmi, kun Helena tarjosi ruokaa pastorille.
Hyi sentään, sinäkin iltana pastori oli niin kauan, että isä tuli kipeäksi! Marjaana oli niin kiukuissaan, että hän itki, ja yhdessä Iitan kanssa koettivat he läksyttää Helenaa. Mutta se oli yhtä turhaa kuin sanoa sateenkaarelle: älä sada! Helena itki ja loisti ja hymyili kaikkeen, mitä ikinä hänelle sanoi.
Aamulla rupesi Kallekin ahdistamaan.
— Ei se ota sinua, saat nähdä, sanoi hän. — Se tekee pilkkaa.
Helena ravisti päätään ja nauroi kuin hullun puheille. Hän tiesi asiansa — mitä nuo muut ymmärsivät.
Siitä pitäen kävi pastori talossa kuin sulhanen ainakin. Kallenkin täytyi ruveta uskomaan, että hän tarkoitti täyttä totta. Helena kutoili kankaita ja neuloi Sandille lahjoja, eikä Rasossa tapettu sitä vasikkaa, ettei parasta palaa olisi viety pappilaan. Mutta kun tätä väliä oli kestänyt jonkin aikaa, lakkasi pastori äkkiä käymästä Rasossa. Sen sijaan tiedettiin Joutsiassa, joka oli maantien varrella, kertoa, että hän yhtä mittaa lasketteli siitä ohi. Arveltiin hänen käyvän Saarlassa. Helena itki ja riuhtoi eikä käsittänyt, mikä oli syynä Sandin kylmenemiseen. Hänen ei sentään tarvinnut kauankaan odottaa: Jaakko Sand palasi hänen luokseen, palasi väkevänä ja kuumana ikään kuin ei mitään olisi tapahtunut. Mutta ei Helena koskaan saanut kysytyksi, miksi hän oli ollut poissa ja missä. Pastorin läsnäollessa oli hän kuin lumottu, täynnä luottamusta ja unohdusta.
Jota enemmän aikaa kului, sitä enemmän tiedettiin pastorista kertoa. Oli se mies ihmeellinen elämässään. Hän eli kuin viimeistä päivää ja jota hurjemmin hän oli elänyt, sitä kauniimmin hän saarnasi. Hän itki saarnastuolissa omia syntejään ja Keihäsjärven akat itkivät hänen kanssaan, ja lopuksi hän julisti Jumalan armoa ja anteeksiantoa ja nousi saarnastuolista ikään kuin kirkastuneena. Koko maailma tiesi, että pastori kihlaili Rason vanhinta tytärtä, mutta että piikatyttöjen silti täytyi pakoilla häntä, jos tahtoivat säilyttää maineensa. Pappilan palvelustytöt olivat miltei järjestään sellaiset, ettei niillä enää mitään tehnyt. Pastorissa oli sellainen selittämätön, ylenpalttinen voima. Hän taivutti puoleensa vakaviakin naisia, kun se voima nousi. Pelottava oli sellaisina hetkinä pastori Jaakko Sand. Eivätkä ihmiset ymmärtäneet mitä hänestä piti ajatella. Toiset väittivät, että sellainen sen oikean hengenmiehen tulee ollakin ja muistelivat hänen sanojaan "ilman lankeemusta ei ole nousemustakaan". Mutta toiset olivat sitä mieltä, että olisi pitänyt näkyä hyviä hedelmiä, jos puu oli hyvä.