— Mutta me pidetäänkin Helenalle sellaiset häät, että niitä kelpaa katsella! sanoi hän leveästi.
— Paras, että jo viedäänkin sana Emma Klingalle, huomautti Iita.
— Kyllä minä vien mennessäni, lupasi Juha.
— Ja nämä häät vietetäänkin heti, kun kolmas kuulutussunnuntai on ohi.
— Mitäpä niistä säästää. Helenan tavarat ovat vuosikausia olleet valmiina. Tupulttiakin jäi vielä noiden häistä ja Marjaana tuo Lumiasta lisää.
— Entäs häähame — saako sen pian?
— Voi, voi! Häthätäähän sen kaupungissa teettää, naurahti Aliina,
Rason emäntä.
— Eiköhän vain olisi parempi, että teettäisit mustan? ehdotteli Iita.
— Kun ei talonpojilla ole tapana käyttää valkoista.
— Teetä vaikka silkistä! sanoi Kalle ja sylkäistä roiskautti uunin nurkkaan.
— Helena, sanoi Iita lujalla äänellä, — mitä sinä nyt hämäät sitä käämikoppaa. Heitä nyt se ja tule puhumaan… Mitä ajattelet siitä hameesta?