— Mistä sinä tiedät, vaikka olisinkin! Sainhan minä hiljan periä pienen summan…
— Niinhän sinä kerroit… Olisipa joku, joka minullekin sellaisen lahjoittaisi!
— Mutta sanohan nyt, niihin sen tarvitsisit!
— Katso, Elinan kotitalo Arrakoski…
— On myytävänä, keskeytti hänet Dargis äänellä, joka ilmaisi, että jokin äkkiä alkoi selvetä hänelle.
— Niin. Ja minä luulen, että hänen hermostumisensa suureksi osaksi johtuu siitä. Hän on nimittäin hyvin kiintynyt Arrakoskeen. Se on todellakin erittäin kaunis talo, tosin viime aikoina huonosti hoidettu, mutta saattaisi silti tulla kannattavaksi.
Dargis oli käynyt tarkkaavaiseksi.
— Sinä tahtoisit ostaa Arrakosken…
— Niin, veliseni. Minä tiedän, että Elina niin ilostuisi. Hänen elämässään tapahtuisi kuin käännekohta. Arrakoskella hän paranisi, siellä hän viihtyisi…
Hänen äänensä oli lämmennyt ja silmät loistivat. Dargis ei voinut kääntää katsettaan hänestä. Tuota miestä hän ei saata pettää. Olisipa, se joku toinen — mutta ei tuota perin rehellistä ja hyvää miestä! Hän tunsi häntä kohtaan entistä suurempaa kunnioitusta, melkeinpä veljellistä rakkautta.