— Niin… No?
— Niin no, siitä ei piiritarkastaja pitänyt eivätkä pitäjäläisetkään.
— Itsehän he minua kehoittivat…
— Vai niin. En minä sitten ymmärrä.
Kadunkulmassa on pieni tyttö kukkakimppuja kauppaamassa. Parhaat on jo viety, jäljellä on vain surkastuneita. Tytöt tarkastavat niitä ja tinkivät hiukan, mutta eivät sitten huoli, vaan päättävät mennä kukkakauppaan.
Iidalta on kadonnut kaikki halu lähteä mukaan.
— Tule nyt vain, kehoittavat tytöt. — Mitä sinä heistä välität.
Tietäähän sen, kummoisista maalaisherrasväet ovat. Pikkumaisia ja…
Iida lähtee kotiin.
Kenenkään huomaamatta pääsee hän huoneeseensa ja viipyy siellä ääntä antamatta, voimatta selvästi ajatella mitään.
— Mitä sinulle on tapahtunut, lapsi? utelee äiti huolestuneena ja jatkaa, kun ei Iida vastaa: — sinä olet niin muuttunut sen matkasi jälkeen, ettei sinua ensinkään tunne. Puhuisit kerran äidillesi suoraan…